Hiukanhan tuo sänky pehmeydellään houkuttelee, mutta ajattelinpa jotain vielä kuitenkin tänne sanoa.

Tälle aamulle on taas saatu kone auki ja bloggaaminen jatkuu ainakin hiukan. Herätys oli koululla siinä varttia vaille seitsemän aikoihin, minkä jälkeen tultiin festaripaikalle aamupalalle. Messukeskuksessa aamun musiikillista puolta aloitteli UPS, joka vetosi kyllä minuun tällä kertaa jo enemmän kuin reilu vuosi sitten viimeksi bändiä kuullessani. Ehkä tuollainen kevyehkö kansanmusiikki sopii sitten aamuun paremmin kuin illemmalle.

Toinen studio/gospelkaivos/teatterilava/workshop -aika meni rauhoittuessa k18-opiskelijaseminaarissa Messukeskuksen yläkerrassa. Tai no, rauhoittuessa ja rauhoittuessa, ainakin jos nauraminen lasketaan rauhoittumiseksi. Mikko Vaismaa heitti nimittäin sen verran hyvää juttua että ikä piteni kerralla tuntuvasti. Terveisiä vain lohtajalaisille, kuntanne mainoslause on huomattu. ;)

Niskat jumissa, muutenkin aivan poikki, ääni mennyt, paita ihan hiessä joten taidan sitten haiskahtaa koko loppupäivän...
MAHTAVAA!!!

Gospelkaivosten antia tuli taas parin vuoden tauon jälkeen katsestettua VIP:n ja Mgth:n muodossa. Ensimmäinen näistä tarjoili hengästyttävän taitavaa suomimetallia, jälkimmäinen folkahtavan progehtavaa poprokkia. Täytyy kyllä sanoa, että Stryperin äijät saavat heittää melkoista settiä jos meinaavat sooloissa pärjätä VIP:lle. Terapia-cover Kaipuu sisälsi nimittäin sellaisen kaksiäänisen swiippaussoolon että leukaa etsitään C-hallin lattialta edelleen.

Uusi päivä, vanha bändi. :) Eli koulun lattialta heräämisen, kohtuullisen lyhyen aamupalan jonotuksen ja Maanalaisen levykaupan tarjonnan tsekkaamisen (lue: pikku rahanmenon) jälkeen ollaan Turkuhallissa, ja Bass'n Helen vetää Lasienkeli-biisiä. Tänä vuonna hiukan harmittaa se, että äänenvoimakkuuksia hallissa on nostettu viime vuodesta. Nyt on taas korvatulpille huomattavasti enemmän käyttöä, viimeksi ainakin itse pärjäsin lähes kokonaan ilman.

Pakko se on taas sanoa: Vaikka mihinkään muualle festareilla ei pääsisi, niin perjantai-illan messu on pakollinen. Jotain niin käsittämättömän rauhoittavaa ja hoitavaa harvoin kokee. Tänä vuonna On C pienten vahvistusten kanssa vastaa messun musiikista, ja hyvältä kuulostaa. Taas. Viuluja, sello, muut perussoittimet, äärimmäisen hyvät laulajat välillä jopa a cappellana... Nyt pyörähtää Pyhiinvaeltajan laulu käyntiin. Enkä mä voi muuta kuin hymyillä onnellisena.

Jepjep, tämä järjestäjien tarjoama kone on hieno juttu, mutta se saattaa aiheuttaa myös kolmen vartin odotusta koneelle pääsyssä, jos netissä tulee pieni häikkä ja joku on jo valmiiksi koneella... No, nyt toimii ja tässä ollaan. Tulin tänne samoihin aikoihin Satun kanssa, joten Katariina Hännistä en juuri ehtinyt kuulemaan, mutta L-60:n ehdin näkemään ja kuulemaan. Hiukan oli alussa hakemista niin bändillä kuin äänentoistollakin, mutta vähitellen Ollikin sai äänensä auki ja kaikki alkoi kuulostaa vallan mainiolta.

Kyllä, se on totta! Tänä iltana ei ole mitään suurempia paineita huomisen suhteen, en aio vielä edes pakata kunnolla, kyyti kohti Turkua nimittäin lähtee (valitettavasti) vasta puoli yhden jälkeen. No, saapa nukkua pidempään, vaikka jääkin yksi eniten odottamistani bändeistä, Punainen Lanka, näkemättä.